16. Mielipideteksti ja vertailu: Riikka Pulkkinen Totta ja Raja

Mielipideteksti Riikka Pulkkisen kirjoista Totta (2010) ja Raja (2007)

Olen lukenut Riikka Pulkkisen kaksi kirjaa, joissa molemmissa on tärkeimpänä teemana rakkaus. Raja kertoo naisesta nimeltä Anja, jolla on suuri salaisuus. Hänen miehellänsä on muistisairaus, ja Anja on luvannut päättää miehen päivät, kun mies ei enää tajua mitään elämästään. Kirjassa toisena tarinan kulkee 16-vuotiaan Marin elämä. Hän on vielä hyvin epävarma itsestään, etsii rajojaan ja ajautuu suhteeseen äidinkielenopettajansa, Julian Kanervan kanssa. Kirjassa kuvataan Julianin ja Marin suhdetta myös Julianin tyttären, Annin näkökulmasta. Anni tietää, ettei Marista saa hiiskua äidille. Anjan ja Marin tarinat ovat periaatteessa erillään toisistaan, mutta niillä on myös yhdistäviä tekijöitä.

Myös Totta-kirja kertoo useammasta henkilöstä. Kirjassa on Elsa, Anna ja Eeva. Elsa Ahlqvist on kuolemaa tekevä, vanha naishenkilö. Hänen tyttären tyttärensä Anna ryhtyy selvittämään, mitä tapahtui 60-luvulla, kun hänen äitinsä, Eleonoora oli lapsi ja taloon palkattiin kotiapulainen, Eeva. Teoksessa liikutaan kahdessa eri ajassa, 60-luvulla, jolloin kerrotaan Eevasta ja Elsan miehestä nimeltään Martti, ja heidän välille syntyneestä suhteesta. Toinen aika on nykyisyys, jolloin Martti ja Elsa ovat vanhoja ihmisiä ja Eevasta ei enää puhuta. Anna haluaa tietää, mitä Eevalle kävi.

Totta ja Raja ovat samantyyppisiä kirjoja. Kun olin lukenut Totta-kirjan ja tutustuin Pulkkisen kirjoitustyyliin, tiesin jo, mitä Raja tuo tullessaan. Kirjojen lukeminen oli välillä raskasta, varsinkin Rajassa, sillä teos käsittelee vaikeita asioita. Totta tuntui välillä etenevän hitaasti, eikä kirjojen juonet olleet kovin liikkuvia, mutta kiinnostus ei kuitenkaan lopahtanut ja teksti oli sujuvaa.

Totta-kirjan juoni oli välillä arvattavissa ja joitakin tapahtumia osasi odottaa, mutta tapa, jolla kirja loppui, tuli täysin yllätyksenä. Rajan juonta pystyi jo ennakoimaan etukäteen, sillä se oli samantapainen kuin Totta-kirjassa. Pulkkisen kirjoitustyyli on hyvin omaperäinen. Hän kuvailee paljon tilanteita ja käyttää kielikuvia. Molemmissa kirjoissa meni hetki, ennen kuin pääsi juoneen kunnolla sisälle, kirjoitustyyli saattoi osaksi vaikuttaa siihen.

Kirjojen henkilöt herättivät paljon erilaisia tunteita. Rajan henkilöistä Julian on ärsyttävä, sillä hän ei tunnu ajattelevan toisia ollenkaan, samoin kuin Anja, joka ei aluksi vaikuta ajattelevan tekojensa seurauksia yhtään.  Mari on aika tempuissansa raju, mutta luonteeltaan hän vaikuttaa pelokkaalta ja eksyneeltä. Marin äiti on suojelevainen tytärtään kohtaan ja joissain asioissa hän menee liian pitkälle. Julianin tytär Anni on hiljainen hyväksyjä monessakin suhteessa. Hän antaa Sannan päättää leikit ja hän ei kertonut äidilleen Marista, vaan hyväksyi tilanteen ja pohti niitä omassa lapsenmielessään.

"Sanna röyhelömekossaan. Sannan äiti avaa Sannan letitettyjä hiuksia, kas, kohta Sannalla on prinsessakiharat. Laitetaanko Annillekin, Sannan äiti kysyy. Ei laiteta, Anni vastaa. Koska hän tietää: hänellä on vääränlainen tukka, peikkotakku.

- Tää olis prinsessa ja se tän palvelija, ja sit tuli prinssi ja naimiset ja se pitäis tän huntua ja tää tanssis ja tanssis, Sanna sanoo haltioissaan."

Annin hahmo oli mielestäni mielenkiintoinen ja siihen oli helppo samastua ja nähdä maailma hänen silmin. Hahmo herätti myös sympatiaa.

Totta-kirjassa henkilöt jäävät kaukaisemmiksi kuin Rajassa. Niihin ei ole yhtä helppoa samastua. Eeva on epätoivoisesti rakastunut Marttiin, eikä halua uskoa ettei heidän suhde tule koskaan päättymään hyvin.

"-Sinun pitäisi rakastaa jotakuta toista.

- Älä enää koskaan sano noin. Älä koskaan käske minua rakastamaan ketään toista".

 Toisin kuin Eeva, Elsa on luonteeltaan itsevarma ja päättäväinen nainen. Martin toiminta oli itsekästä, mutta muuten luonteeltaan Martti vaikutti tyyneltä ja leppoisalta. Anna pakoili omia ongelmiaan, ja se sai minut ärsyyntymään.

Totta-kirjan Eeva oli epätoivoisesti rakastunut, toisin kui Rajan Julian käytti vain Maria hyväkseen. Kirjoista löytyi siis selkeitä vastakohtia hahmoissa ja tilanteissa. 

- Veera