Luin Miika Nousiaisen kirjoittaman kirjan Vadelmavenepakolainen. Lisäksi kävin katsomassa kirjaan perustuvan elokuvan. Kirja ja elokuva erosivat toisistaan todella paljon jo perusjuonesta lähtien. Kirjalla ja elokuvalla ei itseasiassa ollut kovinkaan monta yhteistä tekijää. Mikko Virtanen ja Mikael Andersson olivat sekä kirjassa että leffassa, mutta muita yhteisiä henkilöitä ei tainnutkaan olla.
Kirjassa Mikael Anderssonilla ei ole enää sukua jäljellä, mutta elokuvassa hänellä on sisko ja äiti, joihin Mikko Virtanen tutustuu. Elokuvassa ei ole ollenkaan Mikaelin Mikolle pitämää "ruotsalaisuuskoulua" eikä Mikko vieraillut Thaimaassa elokuvan aikana. Myös ruotsalaisperheiden vakoilu oli jätetty elokuvasta pois. Harmittelin ettei myöskään Mikon lavastamaa joulua ole elokuvassa, sillä olisi ollut mielenkiintoista nähdä sem toteutus valkokankaalla. Elokuvassa Mikko tutustuu "sisareensa" (eli Mikaelin siskoon) ja heidän välit lämpenevät elokuvan myötä. Mikolla oli lisäksi suhde Lottaan, jonka kanssa he muuttivat yhteen, mutta suhde kariutui Mikon ja Mikaelin sisaren suhteen myötä. Kirjassa taas Mikko menee naimisiin Marian (eri Maria kuin elokuvassa, ei ole Mikaelin sisko) kanssa ja he saavat lapsia.
Kirjassa Mikael kuolee lopullisesti ja Mikko hautaa hänet. Elokuvassa Mikael tippuu kallion kielekkeeltä alas, muttei kuole. Hän ilmestyy elokuvan loppupuolella vaatimaan Mikolta kansalaisuuttaan takaisin, sillä hän tarvitsee uuden munuaisen. Lopulta he lähtevät Suomeen laittamaan Mikaelille uutta munuaista. Kirjassa taas Mikko elää onnellista elämää perheensä kanssa ja yrittää vaikuttaa lehtikirjoituksilla ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Hän pääsee mukaan televisio-ohjelmaan, jonka seuraksena hänen teot alkavat tulla ilmi virkavallalle. Mikko joutuu lopuksi ruotsalaiseen vankilaan monista tuomioistaan, sillä kirjan aikana hän ehtii esiintymään väärällä identiteetillä, tappamaan kaksi ihmistä, kätkemään kaksi ruumista, häiritsemään suomalaista meteorologia, käyttämään luvatta omakotitaloa, harhaanjohtamaan työtöntä näyttelijää, esiintymään etnologina, väärentämään ylioppilas- ja työtodistuksen, mennä naimisiin väärällä nimellä sekä harhauttaa virkavaltaa.
Mikon luonne tuntui olevan kirjassa ihan erilainen kuin elokuvassa, tai ainakin kirjaa lukiessani mielsin Mikon todella dramaattiseksi ihmiseksi. Elokuvan Mikko oli enemmän "suomalaisempi" kuin kirjan Mikko. Myös elokuvan Mikael poikkesi kirjan Mikaelista. Kirjassa Mikael oli paljon epätoivoisemman ja sympaattisemman oloinen ihminen. Pidin kirjan juonenkäänteestä, jossa Mikael ja Mikko alkavat ikäänkuin ystävystyä. Se tuo kirjaan lämminhenkisyyttä.
Elokuvassa Mikko tuntuu hätäilevän paljon enemmän paljastumistansa kuin kirjassa eikä esimerkiksi yleisönosastokirjoituksia ollut elokuvassa ollenkaan. Kirjan Mikko taas oli varomaton ja otti suuria riskejä muuttaessaan Mikael Anderssonin entiselle kotialueelle Göteborgiin.
Kirjassa Mikko on helposti kiivastuva ja ei siedä yhtään Suomea tai suomalaisuutta. Elokuvassa Mikon luonteenpiirteet ovat hillitympiä, vaikka kyllä hän vastustaa myös siinäkin Suomea, muttei niin vahvasti kuin olisin toivonut. Lisäksi kirjassa Mikko Virtanen vaikuttaa todella hullulta ja on paljon fanaattisempi kuin elokuvassa. Hänen ajatuksensa tulee selkeästi esille ja esim. hänen kotialttari ruotsalaisuudelle on todella yliampuvaa. Elokuvassa kotialttarin kaltaisia elementtejä ei ollut mielestäni tarpeeksi ja sen vuoksi elokuvan Mikko on aika laimea versio kirjan Mikosta.
"Yritin saada entiseltä työnantajaltani 97 tärkeintä ruotsalaista juhlaa paikalliseksi vapaaksi."
"Suomessa on satanut lunta. Jotenkin minusta tuntuu, että lumikin on Ruotsin puolella puhtaampaa ja kauniimpaa. Lumisateella huomaa eron. Jotenkin lumi sataa Ruotsissa maahan vapautuneemmin, kuin lumihiutaleetkin tietäisivät leijailevansa maahan moniarvoisessa ja suvaitsevassa maassa. Suomessa lumi leijailee ahdistuksen maaperään, masentuneiden ihmisten harteille."
Lainaukset kuvastavat hyvin Mikko Virtasen käsitystä Suomesta ja Ruotsista.
Kun olin lukenut kirjan ja nähnyt leffan ajattelin, että en mitenkään saa järkevää vertailua aikaiseksi, sillä juonet olivat niin erilaisia. Toisaalta olin pettynyt, ettei elokuva noudattanut kirjan juonta, sillä kirja oli mielestäni todella mielenkiintoinen, enkä ole aikaisemmin törmännyt samantapaisesta aiheesta kertovaan kirjaan. Leffa kyllä itsessään oli hyvä ja sen juoni oli myös kiinnostava, mutta jos sitä kirjaan vertaa, niin kyllä kirja oli parempi.
- Veera
Olet onnistunut vertailussasi oikein mainiosti - hienoa! Ethän arkaile kirjoittaa yksityiskohdista. Älä pelkää juonipaljastuksia blogiteksteissä.
VastaaPoista